Tammikuussa on aikaa tehdä suunnitelmia uudelle puutarhakaudelle. Valon määrä lisääntyy hitaasti ja antaa toivoa tulevasta kesästä. Ensimmäiset siemenluettelot kolahtavat postilaatikkoon. On mukavaa selailla ja suunnitella istutuksia.

Kevään ensimmäiset kukkijat saapuvat kaupalle tuoden kevään sanomaa. Vielä ei ole kiire. On aikaa ihailla kukkien mahtavia yksityiskohtia, luonnon omaa taidetta.

Seurata taimien kasvua. 

Oivaltaa uusia asioita.

Oppia olemaa ihminen ihmiselle.

Muistaa taas tärkein – läsnäolon voima.

Antamalla aikaa läheisille, antaa jotain sellaista pysyvää, joka ei häviä koskaan. Samoin on puutarhassa. Istuttamalla puun, osoitat luottavasi tulevaisuuteen. Jätät samalla jotain, josta sinut muistetaan jopa sadan vuoden kuluttua.

Omalla pihamaallani kasvaa yli sata vuotias omenapuu, jonka istuttajasta usein kerron lapsenlapsilleni. Ilman tuota puuta moni tarina olisi jäännyt kertomatta. Minulle puu kertoo elämän jatkuvuudesta ja siitä, että kaikki materia ympärillämme on häviäväistä. Vain antamamme aika luo jotain pysyvää.

Kauniissa puutarhassa on ravintoa kaikille aisteille luomassa muistikuvia rakkaillemme.